#11: Rest in piece, my darlings...

En nyt kirjoita tästä päivästä mitään, vaikka kuvia olisi kuinka. Omistan tämän postauksen ponimummo Ellille ja pv-tamma Petulle. Molemmat ovat tänään siirtyneet vihreille laitumille, sillä mummot olivat jo vanhoja ja kärsivät erinäisistä vanhuuden vaivoista.

Ellille (Gazelle) kertyi ikää huimat 30 vuotta. 

Olin mukana, kun Elliä haettiin eräästä ratsastuskoulusta. Se muutti ystäväni talliin asumaan,

ja muistan, kun saapumisen jälkeen hoidettiin kuraista Elliä käytävällä puhtaaksi. 

Meni pari kuukautta, ja minua kysyttiin, voisinko alkaa ratsastaa Ellillä kerran viikossa.

Minä tottakai aloin, ja ensimmäinen kerta ei ollut mitenkään hyvä: Elli pysähteli, se ryntäsi

toisten hevosten perään eikä totellut ollenkaan. Se oli tosi aggressiivinen hoitaa. Satulan laitto ei 

minulta sujunut aluksi ollenkaan. Eräänä päivänä jouduin olemaan kaksin Ellin kanssa. Ei ollut ketään auttamassa, joten sen kanssa oli pärjättävä. Ja minä pärjäsin. Siitä asti Ellin kanssa lähti asiat sujumaan enemmän kuin hyvin. Kun sain Ellin kanssa kaiken sujumaan, huomasin, että minkä tahansa hevosen hoitaminen ja ratsastaminen oli todella helppoa. 

Tuosta on pari vuotta aikaa, ja olen kehittynyt huimasti. Jos en olisi Ellillä ikinä ratsastanut, en varmaan osaisi puoliakaan siitä, mitä nyt osaan. En uskaltaisi käsitellä vähääkään vihaista hevosta. En olisi itsevarma ratsastaessani. En uskaltaisi tehdä mitään. Kävin Ellin selässä keväällä -12, joka ikään kuin päätti ponivuoteni lopullisesti siihen kertaan. Nyt ratsastan vain hevosilla.

Petu (Ruskelan Betsuana) eli 23 vuotiaaksi. En heti tykännyt Petusta, sillä sen ravi oli jotain aivan kamalaa. 

Pidin aina sillä mennessäni lännensatulaa, jotta sain nupista kiinni. Olin tosi huonotasapainoinen ratsastaja ekoja kertoja Petulla mennessäni, joten en sen takia tykännyt siitä.

Kun viime keväänä ratsastin joskus Petulla, tasapainoni oli rutkasti parempi, mutten koskaan istunut harjoitusraviin, nostin laukatkin käynnistä. Saatiin lupa hypätä pieniä ristikkoja Petulla, ja meillä oli kaverin kanssa tosi hauskaa. 

Nyt lopputalvesta 2012 aloin ratsastaa Petulla kerran viikossa. Olin ratsastanut hevosilla, joilla oli vielä kauheampi ravi, joten Petun ravi tuntui tosi ihanalta. Meillä oli kivaa kaksin, mummo vertyi peräänantoihinkin ja laukat pyöri ihanasti. Käytiin loppukeväästä maastossa kävelemässä ja nautittiin siitä molemmat. Opin Petun takia ratsastamaan vanhoilla ja kankeilla hevosilla, ja sen, että kyllä vanhoista hevosenraadoistakin löytyy vielä sitä jotain!

Levätkää rauhassa.... </3

Kuolinpäivät ovat väärät, ne lopetettiin 4.8., joka oli lauantai.