En tiedä, mitä tekisin, jos en ratsastaisi. Olisin varmaan jossakin keskustan nurkilla röökiä vetämässä ja juomassa itseäni toistuvasti känniin. Kouluni menisi huonosti, ja liikkuisin aivan väärien ihmisten seurassa. Ainoastaan hevoset, talli, talliporukka sekä pari kaveria pitävät minut tällä tiellä elämässäni. Intoni ratsastukseen on sanoin kuvaamatonta. Se on laji, jossa oppii joka tunti uutta. Siitä ei voi tietää kaikkea. Eikä siinä voi olla kukaan paras. Se on paras mahdollinen harrastus.
Hevoset ovat todellakin elämäni tärkein asia. Koulussa opin kaiken sen, mitä tulen elämässäni tarvitsemaan. Mutta hevoset pitävät minut omana itsenäni. Olen kasvanut henkisesti todella hurjasti ylä-asteella sekä ratsastusharrastuksen ohella. Hevoset eivät puhu sinusta paskaa selkäsi takana, eivät katso vaatteitasi, eivät lyttää mielipiteitäsi eivätkä hylkää sinua. Ne kuuntelevat, vaikkeivat vastaa. Niiden pehmeään harjaan on hyvä itkeä, sillä ne eivät torju sinua. Hevoset ovat parasta, mitä tiedän.
Teen myöhemmin videon, jonka omistan ratsastukselle ja hevosille. Tämä oli taas tällainen pikapäivitys, kirjoitan joskus tiistaisesta tunnistakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti