#23: Enkö mä muka saa olla ilonen?

En näköjään. Olin just ollu elämäni parhaimmalla estetunnilla, ja kirjotin faceen tällasen päivityksen: "Varotus ihmiset: koska oon ilonen, saatan olla ärsyttävä :D". Oon siis omasta mielestäni ärsyttävä, ku oon ilonen. Pari minuuttia ja kaveri kommentoi jotain ettei se oo ilonen, ja siitä tiesin et nyt lähti taas paskaa niskaa latautuu.
Juteltiin chatissä asioista ja valitusta sato mulle koko ajan. Meinasin kirjottaa capsilla siihen että "ÄLÄ VITTU VALITA JOSSET AIO TEHDÄ ASIALLE MITÄÄN". Mut taas hyvää hyvyyttäni jätin sanomatta. Miksi?

Tuntuu, että tänpäiväsen "selventymisen" selvittyä (?), kaikki alkaa jälleen mennä alamäkeen. Viimeksi tunsin itseni näin yksinäiseksi, kun koiramme Lake lopetettiin helmikuussa. En tiedä, mikä kavereillani on minua vastaan, koska kukaan heistä ei puhu minulle. Pari kaveria asuu jossain muualla kuin Hyvinkäällä, ja heitä näen ehkä ratsastusleireillä ja Facebookissa pystyn juttelemaan heille. Lisäksi hevosten ajattelu ja piirtäminen pitävät minut tällä hetkellä pystyssä, musiikkia unohtamatta. En oikeasti tajua, miksei voi sanoa suoraan, jos jokin mättää. Miksi se pitää peitellä?

Tää menee aina näin, hyvä ratsastustuntu = paska loppupäivä. En tiedä saanko enää iloita hyvin menneestä ratsastustunnista, kun siitä koituu aina jotain pahaa.

Kaverit, kertokaa minulle, mikä on ongelma ?!

Oman koiran rapsutus saa väkisinkin hyvälle tuulelle. <3