#15: Nyt jumalauta.

Tää menee nyt aikalailla vuodatuspostaukseksi, koska tiistaista lähtien on kaikki mennyt suoraan sanottuna päin HELLsinkiä. Luet omalla vastuulla, turha tulla valittaa että valitan koko ajan, sitä vartenhan mä tän blogin perustin että voin tänne purata ajatuksiani. Jos ei kiinnosta, ÄLÄ LUE.

Tiistaina olin ihan intopinkeenä, kun mulla oli eka ratsastustunti. Oltiin ystävän kans sovittu, et tunnin jälkeen mennään Mäkkiin (urpoille: McDonald's) vetää plus-ateriat jotta saataisiin niitä olympiamukeja lisää ja sen jälkeen ystävä jäisi meille yöksi. Onnistuneen tunnin jälkeen (onnistunut tunti = paska loppupäivä, paska tunti = onnistunut loppupäivä) soitin ystävälle että nyt lähen ajamaan Mäkille, ja se sano vaan että "mä en lähe". Pyysin toistamaan, mitä se sano ja se sano uusiks että "mä en lähe. Mä en jaksa. Ei oo nälkä". Jumalauta et mulla kilahti, mut en viittiny siinä tallin pihassa rupee huutaa. Tukahdutin raivon (en tiedä, olikse sittenkään hyvä idea..) ja lähin ajaa vittuuntuneena kohti kotia (sori kiroilu, varaudu bongaamaan lisää voimasanoja). Kotona sitten suorastaan paiskasin ratsastuskengät kodinhoitohuoneen nurkkaan ja marssin omaan huoneeseen. Laitoin ratsastushousut ja chapsit laatikkoon ja menin rapsuttamaan koiraa, josko se auttaisi. Se auttoikin vähän, mutta sitten sain tekstiviestin ystävältä "voinko lähtee tulee?". Se sama vittuuntunut fiilis valtasi mut taas, ja laitoin takas että "syön ja käyn suihkus eka, laitan viestin sit ku voit lähtee". Eli toisin sanoen tarvitsin aikaa rauhoittuakseni. Söin leivän ja luin uusimman Villivarsan, yritin siirtää ajatukset pois "oharista" ja ystävästä, edes hetkeksi. Hetken kuluttua tuli viesti taas samaiselta ystävältä jossa luki että "nii mut voinko silti lähtee?". Teki mieli pistää CAPS LOCKI päälle ja laittaa saatananmoinen rageviesti, mutta laitoin vain tyynesti että "mä edelleenkin laitan viestin kun voit lähtee". Kävin 10min suihkussa ja puin vaatteet päälle. Kävin pesemässä naaman ja laitoin viestin "nyt voit lähtee". Ystävä sit tuli meille ja me pelattiin -yllätys- Wiitä. Se ystävä on aika riippuvainen musta, ollaanhan me tosi kauan tunnettu ja saatu kehiteltyä erityisen vahva side meidän välille. Se "mäkkiohari" pyöri kuitenkin koko ajan päässäni ja jotenkin oli kauhean välttelevä olo.

Keskiviikkona oli edelleen vähän raivostunut olo, olin jakanut koko yön sänkyni ystäväni kanssa ja nukkunut miltei samassa asennossa koko yön. Oikea käteni oli ihan jumissa, samoin niskat. Pikkuisen kärttyisenä sitten heräilin ja tajusin, että perkele, vika lomapäivä. Iskä sitten ihanana ihmisenä muistutteli pitkin päivää että "tänään ajoissa nukkumaan, huomenna alkaa koulu!". Aloitin siis kymppiluokan = siirryin uuteen kouluun, mikä stressasi minua tosi paljon. Olin illalla tosi hermostunut eikä yöllä meinannut saada unta. Sanoin tosi monesti iskälle että "multa on turha oottaa mitään huippusuorituksia, en välttis pysty ihmeisiin vaik te sanotte mua kuin hyväks oppilaaks". Se inttäs vaan et musta tulee hyvä oppilas, mut mä oon iha eri mieltä. Kai se on jollain tavalla oikeessa, mut en tiiä.

Tää aamu meni aikalailla hyvin. Koulu loppu 12.30, ja lähin käppäilee S-marketille nostaa rahaa, et saisin leikkautettua hiuksia. Soitin siinä samalle tuolla edellä puhutulle ystävälle, että oltaisiin tänään meillä ja vaikkapa pelattaisiin. Sovittiin että nähään meillä kun molemmat on saanu menonsa hoidettua. Ystävää ei oo kuulunu koko päivänä ja kaks meiän yhteistä kaveria käyttäytyy ku eivät muka tietäis mitään.

Tänään tuli siis opittua, et älä luota kehenkään sataprosenttisesti.