Enoni australianpaimenkoira Alpo tuli meille tänään pariksi päiväksi hoitoon! Olin todella innoissani, koska koiramme lopetettiin 24.2.2012, enkä ole siitä vieläkään päässyt yli. Se koira oli enemmän kuin tärkeä, vaikken sitä aina jaksanutkaan lenkittää tai harjata... Minulla oli sellainen pieni kutina mahanpohjassa ettei se elä enää kesällä. Meille piti tulla keskikokoinen villakoirauros Bonja, mutta sen omistaja ei halunnutkaan luopua siitä. Outoa, sillä se kyseli kolme vuotta äiteeltäni että "jokos se teidän koiranne on kuollut?" (se meidän koira ei tykännyt toisista koirista, varsinkaan uroksista). Ihan yllättäen äitee toi sen meille eräs keskiviikko, kun tuli töistä. Luulin, että me sittenkin saadaan se, mutta ei.. Se oli viikon meillä hoidossa, ja oloni oli helpottunut, kun sain hihnan käteen ja pääsin koiran kanssa lenkille... <3 Meille ehkä tulee vielä koira, jos jostain löydetään sellainen..
Tässä pari kuvaa näistä koirista, joista puhuin. Bonjasta en löytänyt kuvia.
Hoitokoiramme kuoleman jälkeen Pelastetaan koirat ry:n nettisivuilta löytyi Lake,
joka muutti oitis meille, kun äiteeni bongasi hänet. Lake asui meillä 4½ vuotta,
kunnes vuosien takainen ampumistapaus aiheutti sisäelinvammoja vasta vanhuusiässä,
jonka takia se ei pystynyt kontrolloimaan tarpeidensa tekoa. Se monesti kakkasi unissaan
vanhempieni sängylle, ja 23.2.2012 päätettiin yhdessä, että Lake on parempi päästää
taivaaseen. Seuraavana päivänä (24.2.2012) se sitten lopetettiin. Ikävä on suuri </3
Tämännäköinen otus on aussiepoju Alpo.
Eipä tässä muuta, tää on tällanen pikapäivitys. Olen lahjakkaasti aloittanut bloggaamisen, koska olen joka päivä keksinyt kirjoittamista :D Se banneri ilmestyy tuonne joskus, hyvässä lykyssä viikon sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti